Valoa pimeyteen

Keväällä huomaa selvimmin Jumalan luomisvoiman. Kuinka ihmeellistä onkaan huomata, miten lehdettömät puunrungot saavat viikossa vihreät lehdet ympärilleen. Kukkapenkissä uudet varret nousevat mullasta melkein silminnähden. Sipulista työntyy kukan alku, siemen itää ja taatelinkivi halkeaa kasvamisen voimasta… SubhanAllah! Oletteko yrittäneet purra taatelinkiveä rikki, ennemmin hammas lohkeaa kuin kivi halkeaa. Ja kaikki kukat komeilevat ja tuoksuvat eritavalla hyvälle, vaikka samassa mullassa kasvavat ja samaa sadevettä saavat ravinnokseen.

Muuttolinnut tekevät muuttonsa, toiset lähtevät toiset tulevat. Mistä ne tietävät milloin on oikea aika lähteä?  Mikä saa eläimet lisääntymisviettiinsä tiettyinä vuodenaikoina? Onko se auringon lämpö vai lisääntynyt valon määrä? Kuinka antaumuksella eläimet rakentavat pesiään jälkeläisiä varten. Kuinka taidokkaita ne ovatkaan. Hämähäkin seitti on kuin taideteos, kehrääjälinnun pesä kuin käsityötä ja muurahaisenpesä somasti etelään päin kallellaan.

Todellakin tulee mieleeni Koraanista, että vaikka laskisimme Jumalan armotyöt, emme saisi kaikkia edes laskettua tai emme niitä edes tajuaisi. SubhanAllah wal Hamdulillah!

Kerran olin kaupan kassalla ja edessä oleva vanha mies pudotti 500 markan setelin. Hetken mielessäni kävi, että tuostapa saisi ilmaiseksi muutaman kassillisen ruokaa perheelle. Mitä ihmettä edes ajattelin? Ajatus vain tuli mieleeni ja saman tien säpsähdin ja työnsin ajatuksen pois meielstäni. Nostin setelin ja ojensin sen vanhalle miehelle, joka ei ollut edes huomannut setelin pudonneen. Kylläpä tuli hyvä mieli itseni voittamisesta.

Yhdellä kauppareissulla joku lapsistani pudotti lasisen purkin kaupan lattialle ja säikähdin, että nyt joudun sen maksamaan. Kerroin myyjälle tapahtuneesta ja hän sanoi siivoavansa sirpaleet – “ei haittaa”… En joutunutkaan maksamaan. Tunsin saaneeni palkkion rehellisyydestäni.

Eilen tyttäreni kännykkään tuli viesti siihen ladatusta 10 euron puheajasta. Hetken päästä tuli viesti oudosta numerosta, missä kyseltiin oliko saldo tullut perille. Kuka? Mitä? Miksi?Henkilö tajusi ladanneensa saldoa väärään numeroon ja pyysi minua palauttamaan saldo takaisin. Menin automaatille ja yritin maksaa samat 10 euroa tuntemattoman henkilön numeroon, mutta se ei onnistunutkaan. Tekstasin henkilölle, ettei onnistunut ja että voisin palauttaa rahan toisella tavalla. Henkilö kuittasi vain, että “antaa olla, tehty mikä tehty”. Taas ajattelin Korkeimman olleen lahjan antajana ja olin tyytyväinen.

Mukava huomata, ettei sitä oikeudenmukaisuutta tarvitse odottaa Tuomiopäivään asti, vaan jotain tapahtuu tässäkin elämässä. Rehellisyys palkitaan, ja sitä on ilahduttavaa todistaa.

Sydäntä jäytää kun huomasin, että ensimmäiset viisi vuodatustani on häipynyt ihmeellisesti tuolta postituksistani. Olin saanut vihdoin ilmaistua itseäni ajankohtaisista asioista, jotka minulla olivat mielessäni. Oi voi, harmittaa että ne ovat nyt jostain syystä tuhottuja. Täytyy poistaa kai otsikotkin, jotta ei jää todistusaineistoa, eivätkä harmita niin paljon. Tiedoksia vaan jos joku on sattunut seuraamaan tätä foorumia…

Yläasteikäisen pojan opettaja soitti viime viikolla kiukkuisena minulle poikani ylimielisen käytöksen vuoksi…tai niin hän itse sen koki. Sanoi antaneensa hänelle jälki-istuntoa… Ryhdyimme selvittämään syytä.

Luokan oli pitänyt mennä kansallismuseoon virolaisen ryhmän kanssa. Kyseinen vierailu peruuntui ja historianopettaja päättikin viedä luokan kirkkoon tutustumaan historialliseen museokerrokseen. Poikani oli ilmoittanut yhdessä toisen luokan muslimioppilaan kanssa, että “kirkkoon en tule, muslimit eivät käy kirkossa”. He olivat vierailun ajan istuneet kirkon ulkopuolella olevalla penkillä paistatellen aurinkoista iltapäivää.

Opettajan mielestä poikani oli hakenut käytöksellään vain huomiota huomionhakuisena. Lisäksi poikia kiinnosti enemmän kuulema ottaa aurinkoa, kuin osallistua koulutoimintaan. Selitin opettajalle, että poika teki juuri niin kuin kotona on opetettukin. Yleensä uskonnolliseen toimintaan osallistumisesta on tullut ensin osallistumislupakysely kotiin, minkä jälkeen on järjestetty muuta toimintaa niille, jotka eivät osallistu. Sanoin opettajalle kieltäneeni jokaisen lapseni käynnin kirkossa. Nyt opettaja olikin toiminut hätäisesti ja ajatellut että hän käyttää luokkansa kirkossa historianopetuksen aikomuksella eikä uskonnollisessa mielessä. Sanoin opettajalle, että jos kotoa olisi kysytty lupaa ennen kirkkoreissua, olisi siihen annettu kielteinen vastaus. Poika oli tehnyt siis oikein ilman lupalappuakin, alhamdulillah!!!

Tällä logiikalla opettaja aikoi rangaista poikaani tunnin pituisella jälki-istunnolla. Olin todella järkyttynyt ja vihainen siitä, että joku vieras ihminen tulee arvioimaan minun kasvatustani ja ohjaamaan lastani omien näkemysten mukaisesti huolimatta pojan omasta selityksestä. Kuvitteliko hän ihan oikeasti, että voi noin vain viedä muslimipojat kirkkoon? Olin tyrmistynyt opettajan logiikasta. Sanoin hänelle, että rangaistus on kohtuuton pojalle, joka on kuunnellut vanhempiaan ja ollut kuuliainen islamin säännöille. Hän jutteli hetken toisen opettajan kanssa ja muutti jälki-istunnon 200 sanan pituiseksi kirjoitustehtäväksi Runebergistä. Rangaistus se on siitä huolimatta. Ne toiset oppilaat jotka kuluttivat aikaansa ihastellen historiallisia tauluja ja patsaita eivät taatusti käyttäneet aikaa ja aivosoluja samalla tavalla kuin poikani, joka joutuu ahertamaan kirjoitustehtävänsä kanssa seuraavat 2 tuntia vähintään.

Elämä ei ole reilua, eikä aikuiset anna armoa lapsillekaan näköjään. Opettaja joutui tavallaan nielemään kuitenkin jälki-istuntoajatuksensa, mutta silti näpäytti poikaani korvaavalla tehtävällä. Mietin vaan sitä, että kuinkahan paljon tapahtuu luokkahuoneissa samankaltaisia asioita päivittäin, mistä meillä vanhemmilla ei ole hajuakaan elleivät lapset kerro.